2-2-2 – apua maailmantuskaan

admin
2-2-2 – apua maailmantuskaan

Muutama vuosi sitten eräs kaunis sunnuntaipäivä – kun lapset olivat omissa touhuissaan ja mies kokkasi keittiössä lihapataa – minä podin maailmantuskaa.

Olin varmasti lukenut lehdestä jonkun lihan tuotantoon, ilmastonmuutokseen ja maapallon kantokykyyn liittyvän artikkelin ja mietin, miten perheenä saisimme vähennettyä lihansyöntiä. Miten saisimme hoidettua oman osuutemme ja kannettua vastuumme tai edes vähän enemmän vastuuta kuin tähän asti. Että maailmantuska edes vähän helpottaisi – myös tällä ruuan saralla.

Kumpikin meistä vanhemmista kokkaa ja söimme jo silloin melkein joka päivä hyvää, itsetehtyä kotiruokaa. Silti oli tyytymätön olo, sillä arkiruoka pyöri muutaman perusjutun varassa: jauhelihaa, broileria, makkaraa, kanaa, jauhelihaa, nakkia ja sunnuntaisin tehtiin joku parempi liharuoka. Kalaa laitoimme harvoin ja kasvisruokia ehkä muutamia kertoja kuussa tai kahdessa.

5 henkeä = 600 g lihaa/ateria = 18 kg lihaa/kuukausi = 216 kg lihaa/vuosi

Meillä on viisihenkinen perhe ja keskimäärin lihaa per ateria kuluu vähintään noin 600 g. Eli kuukaudessa söimme lihaa pyöreästi 18 kiloa (30 päivää x 600g). Vuodessa se tekee 216 kiloa. Ja tämä vaan perheen yhteisellä päivällisellä.

Vuosien varrella aina välillä yritimme lisätä kasvisruokia ja yritimme muistaa syödä kalaa, sitten huomasimme, että taas oli kulunut kuukausia ilman ja vanha arkiruokamenyy pyöri taas.

Pelkkä ajatus kasvissyöjäksi ryhtymisestä sai haluamaan poronkäristystä tai paistettua maksaa.

Kasvissyöjiksi saati vegaaneiksi perheemme ei pysty/halua/kykene/taivu – ne olivat poissuljettuja vaihtoehtoja. Pelkkä ajatus kasvissyöjäksi ryhtymisestä sai haluamaan poronkäristystä tai paistettua maksaa. Kaikki ne, joiden mielestä lihaa ei saa tai tarvitse tai haluta syödä, saavat olla syömättä ja jättää lihansyönnin pois ja ryhtyä vegaaneiksi, kasvissyöjiksi, lakto-ovo-kasvissyöjiksi tai ihan miksi kukin haluaa. Peukut ja rauha ja kaikki tsempit ja arvostus heille – kunnioitan!

Mutta että totaalikieltäytyminen lihasta olisi ainoa vaihtoehto – ja jos et siihen pysty, olet huono ihminen – se minua tökki. Ja monilta jää kasvisruokien kokeileminenkin väliin, jos niskassa leijuu väärintekemisen Damokleen miekka.

Tuona alussa mainittuna maailmantuska-päivänä aloin miettiä, että miksi meidän pitäisi noudattaa jonkun toisen laatimia sääntöjä tai ismejä? Jos meille kerran liha ja kala maistuu, niin miksi niistä pitää kokonaan luopua? Eikö ole muuta tapaa?

Olenko oikea kasvissyöjä, jos haluan paistaa letut voissa tai meneekö vegaanihaaste pieleen, jos syön pullan?

Toiset hoitavat omantunnon viettämällä esim. lihattoman lokakuun tai osallistumalla tammikuun vegaanihaasteeseen. Sekään ei tuntunut minusta meille sopivalta vaihtoehdolta. Ja taas – kaikki kunnia heille jotka näin tekevät! Minä en vaan omassa arjessa ehdi miettiä, että olenko oikea kasvissyöjä jos haluan paistaa letut voissa tai meneekö vegaanihaaste pieleen, jos syön pullan.

Tulin tulokseen, että mitä jos meidän perheessä vaan vähennettäisiin lihansyöntiä kysymättä lupaa keneltäkään ja tehtäisiin se ihan vaan omalla tavalla?

Päädyin tekemään perheelle ehdotuksen, johon kaikki suostuivat mukisematta.

Laadimme systeemin, jonka avulla olemme onnistuneesti vähentäneet lihansyöntiä 160 kiloa vuodessa.

Lue lisää

Hyvä mieli syömällä – 2-2-2-systeemi

2-2-2 – yhden talvisen viikon ruokalista

Lue myös

Tällä verkkosivustolla käytetään evästeitä. Hyväksyt tämän käyttämällä tätä sivua. Hyväksyn Lue lisää